Kevät ja liikkumisen ilo

Toukokuu on jo lopuillaan ja kirjoittelen kuulumisia viimeisen puolentoista kuukauden ajalta. Piipahdimme jo maalis-huhtikuun vaihteessa Lontoossa ihastelemassa kevättä ja onneksi se vihdoin ja viimein saapui myös tänne Kotisuomeen. Lunta on tullut täällä Etelä-Suomessakin vielä toukokuun alussa, mutta viimeiset pari viikkoa ovatkin olleet jo mukavan lämpöisiä ja aurinkokin on hymyillyt meille. Ja mikä parasta, luonto kukkii ja kesän tuloa ei voi enää estää mikään. Riippumattokin on jo kaivettu naftaliinista ja viritetty terassille.

 Saimme Lontoon tuliaisina flunssat, jotka osoittautuivat yllättävän sitkeiksi, mutta onneksi taittuivat lopulta levolla ja perinteisillä kotikonsteilla. Useampi viikko siinä kuitenkin vierähti. Flunssasta toipumisen aikana ja sen jälkeen koin olevani melkoisen väsynyt. Koska olen edelleen ollut seurannassa Meilahden suunnalla, selvisi kontrolliverikokeistani, että rautavarantoni ovat hieman normaalia matalammat. Hemoglobiini on ollut erittäin hyvä, mutta nähtävästi alkuvuoden pieni komplikaatio ja sairastettu pitkäkestoinen flunssa ovat voineet vaikuttaa siihen, että esim. rauta ei ole imeytynyt normaalisti. Asia korjattiin rautainfuusiolla eli sain suoraan suoneen rautaa sisältävää liuosta. Tämän pitäisi korjata tilanne. Muutoin munuaisrintamalla on ollut kaikki hyvin eli munuainen pelittää kuten kuuluukin. Sellaisen huomion olen tehnyt, että jos verikokeita edeltävänä aikana (esim. edellisenä päivänä) ei ole muistanut pitää riittävää huolta nesteytyksestään, niin se näkyy helposti verikokeissa esimerkiksi krea-arvojen nousuna.

Panostan siis riittävään nesteyttämiseen eli juon vettä päivittäin kolmisen litraa, kuumina päivinä jopa vähän enemmän. Ja jotta vettä tulisi juotua riittävästi, pidän aina mukanani vesipulloa. Helposti kiireisinä työpäivinä voi jäädä juominen liian vähille. Tärkeä muistisääntö siis meille kaikille:

Muista juoda riittävästi vettä ja munuaisesi kiittää :)

Mieheni vanhimman tyttären innoittamana olen aloittanut myös treenitiistait ja -torstait eli pyhitän kaksi arki-iltaa jonkinlaiselle liikunnalle ja mielellään sellaiselle, jossa syke vähän nousee ja kunto kohenee. Positiivista on ollut huomata, että oikeastaan ihan kaikkea voi jo tehdä eikä liikerajoitteita enää ole. Lihaskuntoharjoitteet, lenkkeily, venyttely eli oikeastaan ihan mikä tahansa sujuu hyvin ja tässä vaiheessa voi ainoastaan syyttää omaa kuntotasoaan, jos jotain ei jaksa tehdä. Eli syyllinen on tosi lähellä ;)

Kevään innoittamana olemme ottaneet polkupyörätkin käyttöön ja muutama päivä sitten polkaistiin reipas pyöräilylenkki Tuusulajärven ympäri. Toki muutama pienempi pyörälenkki on jo tehty pohjalle. Oma kuntoni oli varsin mainiolla tasolla (rautavajauksesta huolimatta) ja Jukkakin jaksoi hienosti 26 kilometrin lenkin polkea ja vielä ihan reippaalla vauhdilla. Selkeästi toipuminen ja jaksaminen kestävyyslajeissa vie enemmän aikaa munuaisen vastaanottajalla, mutta pikkuhiljaa tässä päästään molemmat täyteen vauhtiin. Tärkeää onkin muistaa antaa toipumiseen riittävästi aikaa ja olla itselleen armollinen sekä kuunnella omaa kroppaa.

Kohta meillä kilahtaakin puoli vuotta mittariin siitä, kun siirtoleikkaus tehtiin. Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu.

- Miisu